Koira eläimenä, osa 1/4
Tämä on sarjan ensimmäinen osa.
Koira on suden alalaji, canis lupus familiaris. Se on kehittynyt sudesta tuhansien vuosien saatossa, mutta ei niin, kuin usein ajatellaan.
Raymond Coppingerin mukaan sutta ei kesytetty koiraksi, se domestikoitui itse. Se hakeutui ihmisasutuksen lähelle omasta halustaan, ruoan perässä. Se teki valinnan. Brian Hare ja Vanessa Woods tiivistävät sen osuvasti: ”We did not domesticate dogs. The friendliest wolves domesticated themselves.”
Me emme kesyttäneet koiria. Ystävällisimmät sudet kesyttivät itsensä.
Tämä näkökulma on mielestäni mielenkiintoinen. Koira tuli itse, valitsi.
Ja se saa minut miettimään meitä ja koiriamme myös tänä päivänä. Kuinka usein ne valitsevat meidät? Tai ovat oppineet olla valitsematta? Me olemme valinneet koirat, jotka kanssamme asuvat. Me valitsemme, mitä teemme niiden kanssa, mitä ne syövät ja usein myös millä ne palkitaan. Me päätämme lähes kaiken.
Mutta jos koira nyt saisi valita, olisiko se meidän kanssamme vai pitäytyisikö se mieluummin sopivan etäisyyden päässä?
Mietitään hetki. Onko luoksetulo takkuavaa? Sisälle ei millään malttaisi tulla? Kontaktin saaminen lenkillä on työn ja tuskan takana, eikä mikään mitä taskusta tarjoat, tunnu kelpaavan. Hoitotoimenpiteet ovat hankalia, ja koira menee mieluummin pöydän alle kuin lähtee ulos tai pukee valjaita.
Nämä ovat koiran vastauksia. Ne kertovat jotain siitä, miltä osa arjesta sen näkökulmasta tuntuu.
Koira tekee asioita, jotka ovat sille kannattavia, oli se meidän silmissämme sitä tai ei. Kun tämän ajatuksen sisäistää, on myös paljon helpompi päästää irti niistä häpeän ja epäonnistumisen tunteista, joita haasteet koiran kanssa helposti herättävät. Ja lähteä etsimään keinoja, joilla meidän haluamamme asiat voidaan opettaa koiralle kannattavaksi. Tämä tarvitsee myös ymmärryksen siitä, kenen kanssa me elämme ja minkälainen eläin koira oikeastaan on. Se kiinnostaa minua valtavasti, ja siitä tässä sarjassa on kyse.
Paavo
Oma kelpieni Paavo inhosi kynsienleikkuuta. Kun opin tekemään siitä hänelle kannattavaa ja annoin hänelle mahdollisuuden valita tulemisen tai pois lähtemisen, se helpottui. Hän tuli, vaikka jännitti, ja tilanteesta sai aina lähteä, jos siltä tuntui.
Toisinaan surettaa, etten ehtinyt rakentaa siitä hänelle todella mukavaa ennen kuin oli hänen aikansa mennä. Mutta toivottavasti edes turvallista ja siedettävää.
Meillä on jo valtavasti tietoa siitä, miten me voimme vaikuttaa siihen, kokevatko koirat tekemisen ja meidän arjen sääntöjen noudattamisen kannattavaksi. Se vaatii meiltä töitä, johdonmukaisuutta ja luottamuksen rakentamista. Turvallisia rutiineja.
Mutta mitä enemmän annamme koiralle mahdollisuuksia valita meidät, ja teemme siitä valinnasta kannattavaa, sitä helpommaksi arki niiden kanssa muuttuu.
Tämä on se kohta, jossa arki saa olla keskeneräistä. Riittää että pysähdytään avoimin mielin, uteliaana aiheen pariin. Ensi keskiviikkona pohditaan metsästyskäytösketjua ja miksi koira tekee mitä tekee.
Koira tuli kerran itse. Se voi valita sinut myös nyt.
Lähde: Raymond Coppinger & Lorna Coppinger: Dogs: A New Understanding of Canine Origin, Behavior and Evolution (2001)
Brian Hare & Vanessa Woods: Survival of the Friendliest (2020)
Kun tunteilla on merkitystä.
🩵 Jenny